VALMENNUS OLEN

Lappeenranta, Finland

© 2018 - 2020 BY VALMENNUS OLEN

Polkupyörä

March 27, 2018

eli miten päädyin nousuhakkeriksi*. 

 

 

Miksi aloin löytöretkeillä, yhdistellä, muokkailla, tuunailla ja kehitellä monenmoisia välineitä ja toimintatapoja?

 

Koska minulla ei ollut välineitä toteuttaa... no, käytännössä mitään - tai siltä minusta ainakin tuntui. 

 

Ja koska olin ollut historian tunnilla.

 

Löytöretkeilijät ja muinaiset kulttuurit ovat kiehtoneet minua siitä lähtien kun kuulin heistä ensimmäisen puolitavua. Jestas sentään! Miten he pystyivät, osasivat, uskalsivat,.... ? Siis hä? Olin vakuuttunut siitä, että jos he olivat kyenneet alkeellisissa oloissa ja valtavin haastein aivan huikeisiin tekoihin, oli asioiden toteuttaminen yleensäkin mahdollista, ja oli vain löydettävä se, miten he sen kaiken olivat tehneet. Iisi piisi juttu (vitsi). Silti summa summarum: unelmien toteuttaminen oli mahdollista, vaikka kaikki puhuisi sitä vastaan ja näyttäisi sangen epätodennäköiseltä. Onhan ennenkin niin tehty.

 

Joten lähdin omalle löytöretkelleni.

 

Tutkin kirjaston ympäri, luin ja lehteilin tietokirjoja, legendoja ja taruja, katsoin dokumentteja, elokuvia ja sarjoja. Loputtomasti. Löysin ajatuksia ja sain ideoita. Löysin uudempiakin esimerkkejä: jopa omalta vuosisadaltani, vautsi! Testailin ja kehittelin. Ynnäilin ja piirtelin.

 

Mutta miksi päädyin jatkamaan tätä lapsuuteni jälkeen, kun kaikenmoisia oppaita alkoi olla saatavilla? Vastaus on yksinkertainen: nuo oppaat lupailivat paljon...., mutta ei niillä saanut asioita tapahtumaan, siis oikeasti. Ne nakkelivat vain osavastauksia - vaikka näyttelivät ja mainostivat antavansa kokovastauksia. Voi sitä ärsyyntymisen määrää, turhautumista ja sen vähäisenkin itseluottamuksen rapautumista, jonka olin saanut koottua (enkö osaa tätäkään!).

 

Sama jos minulla olisi ollut unelma vaikkapa huristella polkupyörällä. Löydän opastajia jotka mainostavat: näin onnistut ja pääset huristelemaan pyörällä! .... ja sitten he kertovat kuinka voin saada polkupyörän rungon ja uskottelevat että tämä on vastaus. Mokomat!

 

En tiedä sinun maailmastasi, mutta minun kykyjeni ja tietojeni mukaan pelkällä rungolla ei vielä pitkälle pötkitä, saati huristella niin, että tuuli hulmuttelee hiuksia. 

 

Joten minun oli jatkettava. 

 

Oli löydettävä vielä liuta vastauksia. Renkaat, ohjaustanko, ketjut, jarrut, vaihteet, vanteet, pirikello tai töötti oman maun mukaan!

 

Tosin en vielä tuolloin tiennyt, että tarvitsen renkaat, ohjaustangon ja kumppanit. Tuossa vaiheessa tietää vain, että tämä juttu ei toimi. Jotain puuttuu. Ja luultavasti paljon. Mitkä osat? Miten sen voi korjata? Miten sen voi saada toimimaan vielä paremmin? Toimisiko tämä? Ai sillä ei ollut mitään vaikutusta. Entä tämä? Ai, nyt mentiin ojasta allikkoon. Mikäs olikaan se viimeisin toiminut versio...?

 

Jatkuvan löytöretkeilyn, elämänkokemuksen karttumisen sekä itsensä jos minkälaiseen likoon laittamisen myötä... aloin kuin aloinkin löytää liudan vastauksia. Vähitellen ja usein tuskastuttavan hitaasti niitä alkoi tipahdella syliini. Hassuinta muuten on löytää palanen, jota ei tiennyt edes tarvitsevansa - se se vasta ahaa-elämys on! Tadaa!

 

Viime kymmenen vuotta olen testaillut, hionut ja hienosäätänyt. Huomasin nimittäin, että kun ottaa mukaan kaiken olennaisen (ja kun aloin huomata mitä ne olivat) ja karsii testailujen jälkeen ylimääräisen huitsin nevadaan, se mitä etsin, on aika lailla yksinkertainen prosessi.

 

Alussa kompuroin paljon. Sitten yhä vähemmän. Hyvä juttu, sillä polvet alkoi olla jo aika ruvella. Jopa siinä mittakaavassa, että sain osuvan kortin ystävältäni (sama ihanuus, joka toimi doulana tutun kirjani luonnissa, lääkäri ja joogaopettaja) - ja itse asiassa kahteen kertaan. Hän oli unohtanut jo kertaalleen antaneensa sellaisen ja sai uudelleen saman hyvän idean... mikä jo itsessään kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Annetaanpa lava tuon kortin sanoille:

 

"Road map

 

Jotka tulevat suorinta tietä,

saapuvat tyhjin taskuin.

Jotka ovat kolunneet kaikki polut,

tulevat säihkyvin silmin,

polvet ruvella,

outoja hedelmiä hauraassa säkissään

Niin se ystäväni on, niin se on,

että eksymättä

et löydä perille"

 

- Tommy Taberman

 

..... Ja niinpä löysin lopulta Road mapin.

 

Tunnen hyvän reitin tänne asti, jossa nyt olen - ilman ryteikköjä, sudenkuoppia ja ylimääräisiä mutavellejä. Reitin jolla on mukava astella. Tästä lisää myöhemmin!

 

Seuraavana tarkoitukseni on toteuttaa 10 isompaa ja pienempää unelmaa syksyyn mennessä!

 

Montako sinä? 

 

Innostuksella ja rakkaudella,

 

Miia jolla polvet ovat jo parantuneet

 

 

 

PS. Jos  100 asiaa -lista on sinulle uusi asia, voit kurkistaa lisää kirjastani Bujoilun voima - järjestä elämäsi, saavuta unelmasi!

 

 

(*kauan sitten luomani huumorinimitys sille, mitä tunnuin tekevän. Tästä lisää toisessa postauksessa.)

 

Please reload

Featured Posts

Joogalla hyvää oloa: 3 vinkkiä

March 13, 2018

1/1
Please reload

Recent Posts

January 8, 2019

November 10, 2018

Please reload

Archive
Please reload

Search By Tags
Please reload

Follow Us
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square