VALMENNUS OLEN

Lappeenranta, Finland

© 2018 - 2020 BY VALMENNUS OLEN

Paperia ja bujoilua

March 20, 2018

Tarvitaan vain vihko ja kynä.

 

Siinä se.

 

Mikä tahansa vihko käy.  

 

Älä anna videoiden, kuvien ja blogisuositusten häiritä (tämä mukaan lukien). Ota juuri sellainen kuin haluat. Nido vaikka käytetyistä kirjekuorista itsellesi vihko, tai ota 20 senttiä maksava vihkonen. Tämä ei ole välineurheilua. 

 

Bujoillakseen ei tarvitse syksyn uutuusjännäriä kalliimpaa muistikirjaa, maltaita maksavaa kynäarsenaalia eikä liutaa teippejä ja muita tavaroita. Nippu paperia ja kynänpätkä riittää.

 

Lempibujojani ovat olleet nippu tulostuspaperia kulmastaan niitattuna, tulostuspaperia kansiossa, apuribujo klemmarilla yhteenkiinnitettyjä vanhoja kirjekuoria, 20 sentin ruutuvihko alelaarista, toiselta puolelta käytettyä tulostuspaperia nipussa klipsillisellä kirjoitusalustalla ja kahta eri kokoa olevat yhteenniittaamani vihot, joista joku oli repinyt osan sivuja. Ne ovat olleet yhdet parhaimmista ja tuotteliaimmista bujoistani, joiden avulla toteuteutin lukuisia unelmiani. Joten ei se ulkonäkö tai hinta vaan mitä saat sillä aikaan!

 

Bujo ja bujoilu tarkoittaa paperinipussa olevia välineitä ja niiden käyttöä tehdäksesi: 

 

haluamiesi asioiden saavuttamisesta helpompaa

1) oppimalla itsestäsi sekä

2) nähden tavoitteen, sinne kuljettavan matkan ja olosuhteet selkeämmin, jolloin huomaat keskittyä olennaiseen.

 

Ne, joille hienoista muistikirjoista ja erilaisista lisätarvikkeista on erityistä lisäiloa bujoilumatkalla, nauttivat niiden käytöstä. Monilla homma lähteekin lapasesta ja mukaan tulee värikäs kynien kirjo, tarroja, teippejä ja leimasimia - ja paljon muuta. (Myös minulla toisinaan - ihana teippi on ihana teippi :) Ne eivät kuitenkaan ole tarpeen. Eivätkä ne määritä mikä bujo on tai ei ole. Lyijykynällä tulostuspaperille sutaistu bujo on vallan erinomainen! 

 

Jos olet kiinnostunut kikkailusta ja optimoinnista, seuraavassa osiossa on sitä. Jos jo kerrottu riittää, hyppää seuraavaan postaukseen tai liity Bujoillaan-uutiskirjeeseen aikasi kuluksi :)

 

OPTIMOINTI

 

Yleistä

 

Jos haluat optimoida, niin kannattaa ottaa vihko: 

 

1) jota on helppo kuljettaa mukana ja

2) jossa on tarpeeksi tilaa tehdä tarvitsemasi asiat. 

 

Toisin sanoen ei liian iso, eikä liian pieni - jotta se olisi käytännöllinen arjessasi.

 

Sivumäärä

 

Sivuja on oltava tarpeeksi. Reilusti alle sadan sivun ei välttämättä ole hyvä, sillä se kuluu nopeasti. Varsinkin jos teet kokoelmia, joita et sitten ehdi kunnolla käyttää. Parisataa sivua on usein optimaalinen. Jos sivuja on paljon enemmän, muistikirjasta tulee helposti painava, jolloin se jää lojumaan sen sijaan, että se kulkisi menossa mukana. Jos sivuja on vähän, monet osiot eivät pääse toimimaan kunnolla.

 

 

Muistikirjan tyyppi

 

Tavallinen muistikirjakirja on kaikille tuttu, joten hyppään ensin erikoisuuksiin:

 

Eräät suosivat ns. traveller’s notebookia eli matkailijan muistikirjaa. Ne ovat käytännössä irralliset kannet, joiden sisälle lisätään muutamia valitsemiaan ohuita vihkoja. Osaan voi laittaa myös tavallisen muistikirjan ja pari ohutta vihkoa. Oman maun mukaan.

 

Jotkut pitävät myös niin sanotuista discbound-muistikirjoista. Niissä kiinnitysmekanismina on kiekkomaiset renkaat, joihin kiinnitetään halutut irtosivut. Oman vapautensa tuo se, että sivuja voi matkan varrella lisätä (tai poistaa) vapaasti. Siihen voi myös laittaa keskenään erilaisia sivuja, kuten pisteellistä, ruudullista, viivallista ja blankoa, jaotellen haluamallaan tavalla. Näiden muistikirjojen huonona puolena on se, että kierre voi olla tiellä kirjoittaessa ja piirtäessä ja toisinaan sivut saattavat hieman irrota (jolloin ne voi painaa takaisin kiekkoon).

 

Vastaavia ovat myös ns. ring-muistikirjat. Ne ovat irralliset kannet, joiden sisällä on avautuvat ja sulkeutuvat renkaat, joihin voi kiinnittää haluamansa irtolehdet. Toisin sanoen se on mappi kivoilla kansilla. Näihin voi helposti laittaa pitkään käytössä olevat kokoelmat omaksi nipukseen, jolloin niitä tarvitse tehdä uusiksi uuteen bujoon.  Muun bujon täyttyessä, ne voi jättää paikoilleen uusien vain muun bujon ympäriltä. Mutta. Vaikka tämä on hyvin käytännöllinen, minulla käy hassu juttu tämän kanssa. Tuntuu kuin aivoni eivät käsittäisi sitä yhdeksi kokonaisuudeksi. Sivut jäävät mielessäni irrallisiksi ja ne unohtuvat ja haipuvat - ja löydän bujon parin vuoden päästä patterin takaa. Silti tämä voi olla juuri se täydellinen vaihtoehto sinulle, joten kokeile reippain mielin :)

 

Perinteinen muistikirja on kuin pitkäaikainen puoliso. Sillä on rajoituksensa, mutta se on siinä pysyvästi, aina ja järkähtämättömästi - ja aika ihana. Sivut ovat ja pysyvät. Voi niitä repiä, mutta se jää ikävän näköiseksi ja irtoaa helposti enemmänkin. Vaikka tulisi suttuja, niin ne unohtuvat - yritetään hoitaa asia paremmin ja jatketaan eteenpäin. Ja hyvät kohdat - ne vasta loistavatkin! Niihin voi kääntää takaisin ja muistella - ja tehdä vaikka pian uudelleen. Tavallisessa muistikirjassa on oma tuntunsa... se on jollain tavoin yhtä tarinaa

 

 

Koko

 

A4-kokoiseen on helpompi luoda selkeämpiä näkymiä, mutta moneen välineeseen sivu on tarpeettoman iso. Toki yhdelle sivulle voi laittaa usempia asioita - itselleni se ei toimi perusbujona. Jostain syystä en hahmota silloin enää sivua ja sen sisältöä yhtä hyvin. Jos tykkäät piirrellä tai tehdä paljon isoja koontoja, A4 voi olla hyvä valinta. Käytän tätä luodessani jotain aivan uutta, eli silloin kuin kirjoitan ja suherran paljon ja nopeasti kuin epäsäännöllisesti toimiva suihkuraketti. Tuolloin tuntuu, että A4-koko on ainoa keino pystyä kärryillä.

 

Suurimmalle osalle A5 on sopiva. Ei liian iso, ei pieni. Suurin osa välineistä toimii mukavasti tässä. Ehdotan kokeilemaan :)

 

A6  jää bujoilussa helposti pieneksi. Siinä kalenterit muuttuvat suherruksiksi tai päiviä (ja muita asioita) on näkyvissä kerrallaan liian vähän. Tällöin kokonaiskuvan hahmottaminen voi olla hankalampaa. Se soveltuu silti moneen tarkoitukseen. Varsinkin apuribujona se on loistava, jolloin sitä käytetään varsinaisen bujon rinnalla. Esimerkiksi isossa projektissa varsinainen bujo voi olla suunnitteluun ja luomiseen, pieni bujo on aktiivisiin toimiin ja nopeille muistiinpanoille. Vaikkapa talon rakennusprojektissa voi isompaan bujoon laittaa suunnitelmat ja vaiheet, hahmotelmat, luonnokset, aikataulut, tilausten seuranta, yhteystiedot ja muun. Apuribujo kulkee puolestaan helposti mukana rautakaupassa hinta- ja tilaustietoja varten, ostos- ja tehtävälistana ja tietojen hakukeikoilla ja niin edelleen. Siihen on kätevä kirjata paikan päällä, kuljettaen vaikka takataskussa - sillä käsissä on tuolloin aivan tarpeeksi tavaraa ilman laukkua. Kaikki "liikkuva tieto" on näin yhdessä paikassa. Jos on tarpeen, siitä on nopea siirtää saatuja tietoja pääbujoon. 

 

Paperin taustagrafiikka

 

Valittavana on yleensä blanco, pisteet, viivat ja ruudut. Näitä saa erilaisilla välyksillä, tiheällä ja harvalla. Samoin paksulla tummalla painojäljellä ja kevyellä himmeällä. Valitse vapaasti oman maun mukaan. 

 

Blancossa on suurin vapaus. Pisteet puolestaan antavat sekä vapautta että järjestystä, ja valmiissa sivussa ne haipuvat taka-alalle. Siksi nämä ovat monien bujoilijoiden suosiossa. Viivat ja ruudut puolestaan ovat selkeät, mutta rajoittavat käyttöä ja luovuutta enemmän kuin aluksi arvaakaan. Jäljen voimakkuuden osalta pidän eniten ohuesta ja himmeästä, jotta se katoaa taustalle. Jos valitset viivat tai ruudut, 31 rivinen tai noin 16-rivinen ovat parhaat. Niihin on helppo tehdä kuukauden mittaisia lokeja, kalentereita, mittareita ja haasteita (16-rivisessä yksi rivi käytetään kahdelle päivälle). Lisäksi tarjolla on erikoisgrafiikkapapereita kuten vaikkapa nuottivihot ja millimetripaperit.  

 

Paperin paksuus ja pinta

 

Paras paksuus ja pinta riippuvat käytettävistä kynistä. Ota sellainen, jossa eniten käyttämäsi kynät eivät vuoda tai näy läpi (engl. bleading ja ghosting). Jos paperi päästää läpi väriä, jää sivujen toinen puoli helposti käyttämättä ja vihko kuluu tuplanopeudella - ja nousee tuplahintaiseksi. Lisäksi kannattaa huomata, että mitä ohuempaa tai huokoisempaa paperi on, sitä kevyempi vihko on.

 

Pidän useimmiten sileästä pinnasta, sillä siinä kynä liukuu mukavasti ja jälki on selkeää siistiä. Se ei yleensä lähde hahtuvoitumaan paperin kuituihin (engl. feathering). Tämä myös tarkoittaa, että voit kirjoittaa ja piirtää pientä lilliputtitekstiä ja piirroksia, saat mahtumaan paljon pieneenkin tilaan ja se pysyy helposti luettavana. Toisinaan on mukava kirjoittaa paksulle, huokoiselle paperille tavallisella hyvin toimivalla kuivamustekynällä. On ihana tuntea kuinka pinta hieman uppoaa jokaisella vedolla, kaarella ja pisteellä. 

 

Hyvä vihko

 

Hyvä vihko on sellainen josta sillä hetkellä pidät. Erilaiset vihot toimivat eri tarkoituksiin, joten saatat pitää useasta erilaisesta samaan aikaan.  

 

Minulla pääbujolle on tärkeää reilu sivumäärä (vähintään noin 200), sivut jotka eivät päästä tussia läpi (kuultaminen ei haittaa vaikka eihän se mukavaa ole), vihon saa suurin piirtein 180 ° auki ja sivu on grafiikaton (blanco) tai himmeän pisteellinen. Eli nippu tulostuspaperia käy yhtä hyvin kuin Nuuna - pidän molemmista :D 

 

Millainen vihko tuo sinulle järjestyksen ja luovuuden?

 

 

Lisää vinkkejä löytyy kirjastani :)

 

Inspiraatioterveisin,

 

Miia

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

Featured Posts

Joogalla hyvää oloa: 3 vinkkiä

March 13, 2018

1/1
Please reload

Recent Posts

January 8, 2019

November 10, 2018

Please reload

Archive
Please reload

Search By Tags
Please reload

Follow Us
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square